”Mä tarvin vähän kunnioitusta ihmisarvoa elämään”

Suomea kiertää sekä idealtaan että toteutukseltaan viehättävä valokuvanäyttely Jokaisella on unelma. Kuvissa kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset esiintyvät unelmiensa roolissa: äitinä, presidenttinä, lähihoitajana, johtajana, puuseppänä ja vaikka minä muuna. Kuvista näkee, että kameran takana on ollut ammatti-ihminen. Kuvat on valaistu taitavasti ja mallit näyttävät nauttivan työstään.
Niin, ne mallit. Rooleihinsa täysillä eläytyneet ja panostaneet mallit esitellään etunimellä. On Veijo ja Valtteri, Sanni ja Jenni ja monta muuta. Ainoastaan lähihoitajana unelmissaan työskentelevä Sofia Kulmala esiintyy koko nimellään, sillä hänen virkapukunsa rintamukseen on kiinnitetty nimikyltti.
Samoihin aikoihin maailmalla niittää mainetta punkyhtye nimeltä Pertti Kurikan nimipäivät. Bändin muusikot ovat niin ikään kehitysvammaisia. Kitaraa soittavan nimihenkilön lisäksi Pertti Kurikan nimipäivät -yhtyeeseen kuuluvat laulaja Kari Aalto, basisti Sami Helle ja rumpali Toni Välitalo.
Kun Pertti Kurikan nimipäivät esittää biisin Kallioon, ei jää epäselväksi, mitä miehet ovat vailla:
Mä en haluu asuu missään asuntolassa
Mä en haluu asuu missään laitoksessa
Mä haluan asua Kalliossa
Pommisuojassa rauhassa
Kalliossa on hyvä olla
Töölössä on tyhmää olla
Kalliossa on aina hauskempaa
Ja enemmän paikkoja harrastaa
Mä kaipaan vähän kunnioitusta
tasa-arvoa elämään
Mä tarvin vähän kunnioitusta
ihmisarvoa elämään
Bändin punkeista punkeinta esiintymistä katsoessaan ei voisi kuvitellakaan, että herrat esiteltäisiin maailmalle Perttinä, Karina, Samina ja Tonina. Ei aikuisia miehiä puhutella etunimellä kuin lapsia.
Naistenlehdissä ja juorupalstoilla enemmän tai vähemmän turhat julkkikset ovat Viivejä, Jennejä ja Eija-Riittoja, Reidareita ja Jusseja. Silloin etunimittelyllä korostetaan läheisyyttä: tässähän ollaan kuin yhtä perhettä.
Mutta asiajutuissa ihmisiä puhutellaan etunimellä ja sukunimellä. Tai pelkällä sukunimellä. Helsingin kaupunginjohtajasta ei kirjoiteta Jussina, eikä putkimies Pennasesta Miikana. Suomalaisessa nimijärjestelmässä sukunimi määrittää ihmisen identiteettiä enemmän kuin etunimi, Jennillä ja Kulmalan Jennillä on eroa.
Sääntö ei tunnu pätevän kehitysvammaisiin. Olen nähnyt jopa jutun taidenäyttelystä, jossa yhtään taiteilijaa ei mainittu nimeltä. Ei tarvinne korostaa, keiden näyttelystä oli kyse.
Pitääkö kehitysvammaisen olla punk tullakseen kohdelluksi aikuisena? Myös Jokaisella on unelma -näyttelyn mallit ansaitsisivat tulla esitellyiksi kokonaisena itsenään. Vähän kunnioitusta kaipaa ihan varmasti Isolan Veijokin, tuttu mies vuosikymmenten takaa. Aikuinen ja itselleen sopivalla tavalla ikääntynyt.

Maippi Tapanainen

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Buddhan murhamiehet

Voi Burman, Myanmarin, buddhalaiset. Minkä menittekään tekemään! Hyökkäsitte paitsi muslimien, myös omien syvimpien opin- ja uskonkappaleittenne kimppuun. Mihin hävisi myötätunto? Mihin tyyni keskitien kulkeminen ja halujen sammuttaminen, mihin kärsimyksen välttäminen?

Viime päiviin asti olin pitänyt buddhalaisuutta ja jainalaisuutta maailman viimeisinä, ja historialtaan ainoina rauhanomaisina uskontoina. Enpä pidä enää. Dalai lama on kyllä viisas ja rauhan mies, mutta valitettavasti tiibetiläisen buddhalaisuuden haaran henkinen johtaja ei edusta kaikkia buddhalaisia. Kuten ei kukaan muukaan, minkään uskonnon harjoittaja edusta kaikkia uskonveljiään ja -sisariaan.

On vaikea välttyä ajatukselta, että uskonto ryhmäidentiteetin perustana on erityisen altis kieroutumaan. Tai siis kieroutumaan verrattuna siihen, mitä minä pitäisin uskonnon ytimenä. Pohjimmiltaan uskonnottomana minun kuitenkin taitaa olla viisainta vaieta asiasta.

Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää sitä, että juuri uskonnon innoittamana ihminen kykenee kaikkein kauheimpiin tekoihin – juuri niihin, joista käytännössä kaikki uskonnot langettavat ankarimmat rangaistuksensa. Kun jumala antaa luvan, ihminen voi riehua rajattomasti.

Buddhalaisuudessa ei tosin periaatteessa pitäisi jumalaa edes olla, mutta jokin ylimaallinen auktoriteetti heille kuitenkin luvan antaa.

Ja uskonnollisen auktoriteetin ongelma on siinä, että sen kyseenalaistaminen on vaikeaa. Miten voi kääntyä koko olemassaolon takaajan tahtoa ja sen viitoittamien tekojen oikeutusta kyselemään?

Se on kuitenkin ainoa mahdollisuus. Jokaisen meistä pitäisi aina olla valmis kyseenalaistamaan nimenomaan kaikkein perustavimmat uskomuksensa, opinkappaleensa, koko maailmankuvansa ja -käsityksensä. Usko ja epäily vain kovin huonosti viihtyvät toistensa seurassa.

Ihan pohjimmaisia arvojaan ei pysty rationaalisesti perustelemaan. Juuri sen tähden niitä tulisi pystyä tarkastelemaan myös kriittisesti. Samasta syystä niitä on ulkopuolelta mahdoton kumota, vaikka ne vaikuttaisivat ilmiselvästi täysin kaistapäisiltä. Ulkopuolelta katsoen – uskonnon tai oppijärjestelmän sisällä vallitsee oma rationaliteettinsa, vähän niin kuin päihtymyksellä on oma raittiudesta eroava rationaliteettinsa.

Fundamentalistit ovat vaarallisimpia kaikista, tämä on mielestäni täysin kiistatonta. Ja täysin riippumatta siitä, onko kyseessä buddhalainen, kristitty, muslimi, hindu, juutalainen, nationalisti, libertaristi, kapitalisti, sosialisti tai ateisti. Ihan varmasti myös kiihkeä skeptikko voi käydä käsiksi vääräuskoiseen.

Koska perusteiden epäileminen on raskasta ja epäkiitollista puuhaa, voisimme aluksi tyytyä vain suureen epätietoisuuteen. Kunnioittakaamme sekä omaa että naapuriemme tietämättömyyttä, pyrkikäämme sen vähentämiseen – mutta muistakaamme aina, ettemme voi itse tietää, missä kulkee tietomme ja tietämättömyytemme rajalinja. Sen kun muistaa, ei tee mieli hyökätä kenenkään kimppuun.

Matti Ripatti

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Epäluulon Eurooppa

Toimittajamme sai kehitysvammaministeri Pellervo Suomalaisen skypen päähän tämän kakkosasunnolta Saarijärveltä ja kyseli häneltä kommentteja maailman lehdistössä esiintyneisiin tietoihin, joiden mukaan maamme vaatii konkreettisen pantin Suomen mahdollisesta talousavusta euroalueen kriisimaille.

Epäsosiaalinenmedia: Herra kerjäläisasiainvaltuutettu, olemme saaneet kuulla, että maamme vaatii seuraavan pelastuspaketin lunnaiksi Kreikalta Ateenan Akropoliksen ja Italialta Rooman Colosseumin. Minkä monumentin Suomi vaatii Espanjalta?

Pellervo Suomalainen: Ei minkäkään. Vaadimme vain, että he pitävät suunsa kiinni.

Esm: Tarkemmin sanottuna mistä?

PS: Siitä, että me muka olisimme heille velkaa Espanjan eurooppalaiselle kulttuurille tekemistä palveluksista. Pöh. Me emme ole ottaneet vastaan inkvisiitiota, inkakultaa emmekä korruptoituneita kuninkaallisia!

Esm: Onko maamme noilla ehdoilla valmis siunaamaan Euroopan Keskuspankin PIGS-maiden valtionlainojen ostot tai maksamaan tulevaisuudessa niiden velat?

PS: Ei kumpaakaan. Lehtitiedot ovat hölynpölyä. Kyseiset maat eivät täytä avustettavien kehitysmaiden alkeellisimpiakaan edellytyksiä.

Esm: Jotka ovat mitkä?

PS: 1) Ainakin yksi pankki, jossa on toimiva faksi, 2) hallinto, jonka virkamiehet tekevät muutakin kuin piipahtavat iltapäivällä virkapaikallaan juomassa valtion kokista ja 3) kansa, joka ei korruptoi itse itseään.

Esm: Suomen kannalta euro näyttää siis kulkeneen tiensä päähän?

PS: Paskat eurosta! Välimeren maat ovat luoneet uuden Epäluulon Euroopan, jonka saattaminen euroaikaa edeltävään tilaan vie vuosikymmeniä! Siinä tämän sukupolven perintö lapsilleen.

Esm: Ei kai tilanne nyt aivan noin huono ole?

PS: Vai ei! Toimittaja varmaan muistaa itsekin ajan, jolloin suomalainen oli tervetullut vieras missä maassa tahansa. OK, totta kai rahat vietiin etelän lomakohteissa silloinkin, mutta hymyssä suin ja halpaa viiniä tarjoten. Entäs nyt? Hyvä, ettet saa stilettiä selkääsi. Suomalainen on ylimielinen riistäjä, joka vie etelän siskolta ja veljeltä elämänilon. Teidän ja minunko pitäisi maksaa omasta pussistamme niiden ketkujen elämänilo! Ja meidän ilomme on repiä se raha selkänahastamme ja köyhän kotimaamme karusta kallioperästä! Kysynpä vaan!

Esm: Kysykää pois.

PS: Vitut minä kyselemään! Koko Eurooppa on yksi pirujen pesä! Mihin toimittaja itse aikoo matkustaa lomalle? Wellnes-kuurille Minskiin vai tyttöbändin konserttiin Moskovaan? Vai seuraamaan aitiopaikalta natsimarssia Budapestissä?

Esm: No, Kreikassahan olisi nyt edullista…

PS: Vai sinne kuuntelemaan natsitteluja! Puoli Kreikkaa purkaa turhaumiaan huutelemalla typeryyksiä ja heittelemällä kiviä. Eivät merkele saa omia rötösherrojaan kassalle!

Esm: Mutta kuuluuhan Saksastakin solidaarisuuden ääniä, ja muualtakin kuin takavasemmalta. Keskuspankki saa pelastaa Kreikan vaikka keinolla millä hyvänsä. Kaikki takaavat kaikkien lainat ja kaikki kontrolloivat kaikkien taloudenpitoa. Pankit eivät ota korkoa vaan maksavat sitä. Rva Merkelin tuuliviirikin näyttää tänään Välimerelle, isä Adolfista huolimatta. Iloinen antaja antaa ilmatteeksi vaikka merirosvolle.

PS: Pelkkää pelleilyä ja omaan pussiin pelaamista! Haluavat tehdä Euroopasta vanhavasemmistolaisen valvontayhteiskunnan. Kuka meistä haluaisi asua Ruotsissa!

Esm: Mitä herra ministerin mukaan olisi tehtävissä?

PS: Muuttakaa Valtoihin ja menkää rating-agentuuriin töihin. Tienaatte hyvät rahat ajamalla euron ja Euroopan alas! Tai muuttakaa Roomaan ja ilmoittautukaa työvoimatoimistoon. Iloinen elämä on taattu!

Esm: Kiitokset herra ministerille tästä haastattelusta.

Jorma Huusko

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Varokaa lapset! Miehiä näkyvissä.

”Lasten autoon houkuttelija paljastui avunpyytäjäksi”. ”Namusetäehdokas olikin koulukaverin isä”. Iltapäivälehdissä ja sosiaalisessa mediassa pedofiiliepäilyjä luodaan ja perutaan lähes päivittäin.

Lapsiin kohdistuva pahuus onkin erinomainen kohuotsikoiden aihe. Tuohtunut vanhempi soittaa joka tapauksessa iltapäivälehteen – oli kyseessä sitten kouluruuasta löytynyt hius tai liian hitaasti lapsen ohittanut autoilija – ja lehdissä skuupista riemuitaan, oli se sitten totta tai mielikuvituksen tuotetta.

Pedofiilipelonlietsonnasta on kehittynyt suoranainen kansanhuvi. Internet yleensä ja sosiaalinen media erikseen monistavat ja kasvattavat iltapäivälehtien otsikoita entisestään.

Viime kesänä luin pikku uutisen, jossa kerrottiin, miten amerikkalainen lentoyhtiö oli siirtänyt mieshenkilön pois yksinmatkustavan lapsen vierestä. Siirretty mies oli loukkaantunut syvästi ja valitti lentoyhtiölle. Lentoyhtiö ilmoitti, että heidän lennoillaan käytäntö on vakio: yksinmatkustavan lapsen vieressä istuu joko nainen tai ei kukaan.

Sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä on kielletty kaikissa ihmisoikeussopimuksissa, mutta koko sukupuolen leimaaminen potentiaalisiksi pedofiileiksi voidaan hyväksyä vakiintuneeksi käytännöksi.

Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Aikuisilla peloteltu lapsi suhtautuu jokaiseen tuntemattomaan mieheen epäluuloisesti. Ystävällisesti lausutuista sanoista tulee namusetäpuhetta ja tietä kysyvästä autoilijasta todennäköinen lapsenraiskaaja.

Kuitenkin – aivan kuin kaikessa muussakin väkivallassa – tuntematon uhka on epätodennäköisin. Todennäköisimpiä hyväksikäyttäjiä ovat perheenjäsenet, valmentajat, opettajat ja muut sellaiset aikuiset, joilla on valtaa suhteessa lapseen.

Mutta kylmäpäisyyttä tarvitaan lähisuhteidenkin tulkinnassa. Ruotsissa insestistä keskusteltiin voimallisesti 1990-luvulla. Päiväkotien henkilökuntaa koulutettiin havaitsemaan epäterveet suhteet vanhempien ja lasten välillä.

Kuten arvata saattaa, henkilökunnan herkkyys havaita poikkeavuuksia kasvoi. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin yhä pienemmistä syistä. Lopulta isät eivät enää uskaltaneet halata ja suukotella lapsiaan päiväkodin henkilökunnan nähden.

Vastenmielinen on sellainen tulevaisuudennäkymä, jossa puolet väestä joutuu pitämään ilmeensä kurissa, vaikka kuinka mieluusti hymyilisi ratikassa viisauksiaan laukovalle tenavalle.

Maippi Tapanainen

Kategoria(t): Uncategorized | 3 kommenttia

Epäsosiaalinen media muuttaa wordpressiin!

Epäsosiaalinen media nyt täällä, vanhat jutut löytyvät edelleen osoitteesta http://epasosiaalinenmedia.vuodatus.net/ – jos löytyvät.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi