Buddhan murhamiehet

Voi Burman, Myanmarin, buddhalaiset. Minkä menittekään tekemään! Hyökkäsitte paitsi muslimien, myös omien syvimpien opin- ja uskonkappaleittenne kimppuun. Mihin hävisi myötätunto? Mihin tyyni keskitien kulkeminen ja halujen sammuttaminen, mihin kärsimyksen välttäminen?

Viime päiviin asti olin pitänyt buddhalaisuutta ja jainalaisuutta maailman viimeisinä, ja historialtaan ainoina rauhanomaisina uskontoina. Enpä pidä enää. Dalai lama on kyllä viisas ja rauhan mies, mutta valitettavasti tiibetiläisen buddhalaisuuden haaran henkinen johtaja ei edusta kaikkia buddhalaisia. Kuten ei kukaan muukaan, minkään uskonnon harjoittaja edusta kaikkia uskonveljiään ja -sisariaan.

On vaikea välttyä ajatukselta, että uskonto ryhmäidentiteetin perustana on erityisen altis kieroutumaan. Tai siis kieroutumaan verrattuna siihen, mitä minä pitäisin uskonnon ytimenä. Pohjimmiltaan uskonnottomana minun kuitenkin taitaa olla viisainta vaieta asiasta.

Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää sitä, että juuri uskonnon innoittamana ihminen kykenee kaikkein kauheimpiin tekoihin – juuri niihin, joista käytännössä kaikki uskonnot langettavat ankarimmat rangaistuksensa. Kun jumala antaa luvan, ihminen voi riehua rajattomasti.

Buddhalaisuudessa ei tosin periaatteessa pitäisi jumalaa edes olla, mutta jokin ylimaallinen auktoriteetti heille kuitenkin luvan antaa.

Ja uskonnollisen auktoriteetin ongelma on siinä, että sen kyseenalaistaminen on vaikeaa. Miten voi kääntyä koko olemassaolon takaajan tahtoa ja sen viitoittamien tekojen oikeutusta kyselemään?

Se on kuitenkin ainoa mahdollisuus. Jokaisen meistä pitäisi aina olla valmis kyseenalaistamaan nimenomaan kaikkein perustavimmat uskomuksensa, opinkappaleensa, koko maailmankuvansa ja -käsityksensä. Usko ja epäily vain kovin huonosti viihtyvät toistensa seurassa.

Ihan pohjimmaisia arvojaan ei pysty rationaalisesti perustelemaan. Juuri sen tähden niitä tulisi pystyä tarkastelemaan myös kriittisesti. Samasta syystä niitä on ulkopuolelta mahdoton kumota, vaikka ne vaikuttaisivat ilmiselvästi täysin kaistapäisiltä. Ulkopuolelta katsoen – uskonnon tai oppijärjestelmän sisällä vallitsee oma rationaliteettinsa, vähän niin kuin päihtymyksellä on oma raittiudesta eroava rationaliteettinsa.

Fundamentalistit ovat vaarallisimpia kaikista, tämä on mielestäni täysin kiistatonta. Ja täysin riippumatta siitä, onko kyseessä buddhalainen, kristitty, muslimi, hindu, juutalainen, nationalisti, libertaristi, kapitalisti, sosialisti tai ateisti. Ihan varmasti myös kiihkeä skeptikko voi käydä käsiksi vääräuskoiseen.

Koska perusteiden epäileminen on raskasta ja epäkiitollista puuhaa, voisimme aluksi tyytyä vain suureen epätietoisuuteen. Kunnioittakaamme sekä omaa että naapuriemme tietämättömyyttä, pyrkikäämme sen vähentämiseen – mutta muistakaamme aina, ettemme voi itse tietää, missä kulkee tietomme ja tietämättömyytemme rajalinja. Sen kun muistaa, ei tee mieli hyökätä kenenkään kimppuun.

Matti Ripatti